Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Ehdoton ei koulutelevisiolle

Tämä postaus liittyy aikaisempaan (13.6.2015) kirjoitukseeni otsikolla Televisiot murskaksi kirveellä.

Vanhoillislestadiolaisten keskusorganisaatio SRK oli kutsunut 28.12.1978 koolle liikkeeseen kuuluvien opettajien ja puhujien neuvottelukokouksen. Kokouksessa voitti koulutelevision käytön täydellisen kiellon linja. Tilaisuuden julkilausumassa todettiin muun muassa: "Uskovainen opettaja ei opetustoimessaan peruskoulussa käytä televisiota tai opetuselokuvaa missään muodossa.” Pari kuukautta myöhemmin herätysliikkeen lehdessä Päivämiehessä (7/14.2.1979) julkaistiin SRK:n johtokunnan jäsenen, teologin ja opettajan Jaakko Suomalan artikkeli vanhempien kasvatusvastuusta ja koulutelevisiosta. Suomalan teksti viestii täydellisestä ehdottomuudesta asiassa. Lestadiolaisperheiden lapsilta edellytettiin jopa kieltäytymistä yhteisiin paperi- ja lumppukeräyksiin osallistumisesta, koska keräyksellä saatettiin hankkia koululle väritelevisio. Sitä tässä pienessä päässään miettii, millaisen kiusaamisen kohteeksi pienet ekaluokkalaisetkin - puhumattakaan yläluokkalaisista -  aikoinaan joutuivat vanhempiensa vakamuksen takia. 


Televisiosta, edes koulutelevisiosta, ei löydy artikkelin mukaan mitään hyvää.
Olen poiminut Suomalan artikkelista vain koulutelevisioon liittyvät kohdat.
----
Ps. Hieman käsitteiden tulkkausta:
Kristillisyys = vanhoillislestadiolaisuus
Jumalan valtakunta = vanhoillislestadiolainen yhteisö

Uskovainen = vanhoillislestadiolainen
Seurakunta = vanhoillislestadiolainen yhteisö
Pyhä Henki = vain vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä vaikuttava, suoraan Isältä Jumalalta saatu voima, jonka avulla yhteisö tekee kokoontuessaan aina oikeat päätökset




Vanhempien kasvatusvastuu — koulutelevisio

KOULUTELEVISIO
KRISTILLISYYDEN KANNANOTOT
Jumalan valtakunnassa on otettu kielteinen kanta televisioon. Se ei ole kristityn kodin huonekalu, eikä sen katselutottumuksia tule missään muodossa suosia. Uskovainen opettaja ei rakenna tuntejaan TV-ohjelmien varaan, eivätkä uskovaiset ole mukana TV-oppitunnilla, mikäli se on mahdollista. Parasta olisikin jo lasta ensiluokalle vietäessä tehdä tämä asia opettajille selväksi. Samoin on lapselle korostettava, että hänen tulee käyttäytyä kauniisti, kunnioittavasti ja koulun järjestyssääntöjen mukaisesti myös silloin, kun hän jää ilman valvontaa muihin tehtäviin luokan ollessa TV-tunnilla.

Pyhä Henki ei koskaan anna seurakunnassaan ajallisestikaan vahingollisia neuvoja. Näin ei ole käynyt TV:nkään suhteen. On aivan aiheeton sellainen huoli ja pelko, että me ja meidän lapsemme menetämme jotakin arvokasta ja jäämme kehityksestä jälkeen, kun emme katsele televisiosta murhia, muuta väkivaltaa pornoa, rikollisuutta tai vaikkapa vain viattomalta tuntuvia asiaohjelmia. Eri puolilla maailmaa on tehty lukuisia luotettavia tutkimuksia TV:n katselemisen haittavaikutuksista mm. aivotoimintaan, valheellisen ajan ja paikan tajun syntymiseen, puhumattakaan sopimattomien ohjelmien vaikuttamaa mallioppimista, jonka hedelmiä näkyvät tunnottoman raakuuden ja väkivallan, häiriintymisen ja levottomuuden lisääntyminen lasten ja nuorten käyttäytymisessä. Sen, joka TV:n suhteen on toista mieltä ajatuksissaan, sanoissaan tai toimissaan, on syytä vakavasti kuunnella itselleen Raamatun neuvoa : Jolla korvat on kuulla, se kuulkaan, mitä Henki seurakunnille sanoo.

TV OPPITUNTIEN HAVAINNOILLISTAJANA
On aivan ilmeistä, että TV:n käyttö saattaa entisestään lisääntyä opetustyössä. Tunteja ei enää rakenneta kokonaan TV: n varaan, mutta sitä näytetään pieni hetki opetuksen havainnollistamiseksi. Onko uskovan oppilaan lähdettävä siksi aikaa ulos luokasta tullakseen jälleen l—5 minuutin kuluttua takaisin, kun on palauduttu normaaliin oppituntiin? Yksi asia on ainakin varma: On parempi olla seuraamatta, jos ohjelma loukkaa uskoa ja hyvää omaatuntoa. Ongelma lienee siinä, että silloinkin, kun ohjelma on ns. asiaohjelma, väläytetään linnunkuvaa tms., se luo lapseen katselutottumuksia, joilta me rakkaamme haluaisimme välttää. Tästäkin asiasta on Pyhä Henki antava meille oikeaa ja viisasta valoa, kun sitä pyydämme.

Suomessa järjestetään koko maan koululaitoksessa Meidän koulu-niminen kampanja. Sen tarkoituksenä on luoda yhteishenkeä. Kampanjaan kuuluu paperin ja lumpun keräystä. Saadut varat käytetään oman koulun hyväksi. Koulun Kerhokeskus suosittaa väritelevision hankkimista joka kouluun. Kouluhallitus pitää ideaa hyvänä. On selvää, että uskovat eivät voi osallistua tähän kampanjaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti