Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

torstai 14. toukokuuta 2015

Muutamista kreikkalaiskatolisista rukouskappeleista Sortavalan ja Salmiin kihlakunnissa.

Tammi - helmikuussa 1915 ilmestyneessä matkailulehdessä oli Gösta Grotenfeltin oheinen artikkeli Laatokan-Karjalasta. Matkailulehteä toimitti vuosina 1912 - 1921 filosofian maisteri Ernst Lampén (1865 - 1938), jota on sanottu sekä Suomen matkailun isäksi että savolaisuuden apostoliksi. Gösta Grotenfelt (1855 - 1922) puolestaan oli maataloustieteilijä. Hän oli Helsingin yliopistossa maanviljelystalouden ja maanviljelysopin professori vuosina 1901–1906, maanviljelysopin professori vuodesta 1906, lisäksi maanviljelystaloudellisen koelaitoksen johtaja vuosina 1904–1912 ja kasvinviljelysosaston johtaja 1904–1922. Grotenfelt kartutti pääasiassa 1910-luvulla eri puolille maatamme suuntautuneilla keräysmatkoillaan maatalouteen liittyvää esineistöä noin 2000 esineen verran. Näihin sisältyi kyntö- ja maanmuokkausvälineiden ohella maanviljelyskoneita, eläinten syöttöhäkkejä ja -ruuhia, hevospilttuita, kulkuneuvoja jne. Poikkeuksellisen runsaasti hän kokosi maitotalousesineistöä ja rajakarjalaiseen maataloudenharjoitukseen liittyvää aineellista kulttuurijäämistöä. Koska lehden ilmestymisestä on jo yli sata vuotta, ei mitkään tekijäoikeusesteet koske enää sitä. Joten julkaisen artikkelin nyt tässä. Ollos hyvä!



Muutamista kreikkalaiskatolisista rukouskappeleista Sortavalan ja Salmiin kihlakunnissa.


Ken liikkuu Itä-Karjalan etelä osassa, huomaa helposti, että täällä vallitseva kreikkalais-katolinen uskontunnustus on syvästi vaikuttanut kansan luonteeseen ja tapoihin. Suurimmalla tarkkuudella noudattaa väestö uskonsa sääntöjä ja tahtoo ulkonaisissa tavoissaan ja liikkeissä osoittaa suurta kunnioitustaan tälle näissä seuduin niin ikivanhalle kirkolle.

Sortavalan ja Salmiin avaran kihlakunnan pitäjät ovat rakennuttaneet hyvinkin upeita temppeleitä ja pitäjän kirkkoja sekä hyvin vaalineet näitä pyhättöjä. Mutta kun nämät kirkot perin harvaan asutuissa seuduissa sijaitsevat matkojen päässä, ja kylät ovat kaukana toisistaan, eivät kirkot voineet tyydyttää asukasten ,,Jumalan huoneen" kaipuuta. Useimpiin kyliin on siis rakennettu erikoisia rukoushuoneita eli kylän kappelia, joissa käydään rukoilemassa sekä pyhinä että arkina. Monet näistä pienistä kappeleista ovat vanhoilta ajoilta. Nykyään taas, kun venäläisten kirkkojen luku on näillä seuduin lisääntynyt, on heretty rakentamasta uusia rukoushuoneita, ja osa vanhoja pikkukirkkoja jätetään ränsistymään.

Eräällä tutkimusmatkalla Sortavalan ja Salmiin kihlakunnissa saimme nähdä suuren joukon tällaisia kappeleita seutukunnan kylissä. Nämät suovat maisemille erinomaisen viehätyksen, sillä useinkin ovat ne rikkaasti koristellut sekä ulkoa että sisältä. Muutamissa kylissä on rukoushuoneet pystytetyt vanhoille hautauspaikoille, korkeita kuusia kasvaville, toisissa taas ne sijaitsevat jollakin pelto- tahi metsäkankarella. Aijomme tässä esitellä lehtemme lukijoille useampia tällaisia oikeauskoisia kyläkappeleita.

Suurin niistä, minkä me tapasimme, oli Suojärven kirkonkylässä, ja on tämä -- mikäli meille kerrottiin — ennen muinoin käytetty seurakunnan kirkkona. Tämän läheisyydessä tavataan nykyään seurakunnan suuri, jokseenkin siro uusi kirkko. Rukoushuoneessa — Tshasounna — on pienempi eteinen, suurempi temppelihuone sekä erityinen pienempi huone, joka kannattaa kuputornia. Paitsi suuruutensa puolesta eroaa tämä kappeli muista samanlaisista myöskin siinä, että molemmilla pitkillä sivuilla on suuret ikkunat. Ulkopuolelta puuttuu kaikki koristeet ja sisältä se on perin yksinkertaisesti varustettu.

Merkillisimmät ovat ne kappelit, jotka sisältävät ainoastaan kaksi huonetta, nimittäin eteisen ja rukoushuoneen. Tätä mallia on Suistamon kirkonkylän kappeli. Sen ainoana koristeena yksinkertainen puuristi. Seisoessaan siinä maantien vieressä, keltaiseksi maalattuna valkoisine ikkunalautoineen, muistuttaa se suuresti tavallista nykyaikuista asuinrakennusta.

Vanhan ja erinomaisen kauniisti koristetun rukoushuoneen omistaa Ägläjärven kylä Suistamon pitäjässä. Se sijaitsee lähellä järvenrantaa suuressa kuusikossa. Se sisältää kaksi huonetta ja avonaisen eteisen. Vakituiseen rukoushuoneeseen on uudempina aikoina tehty suuri ikkuna, mutta ulommaisessa huoneessa lähinnä eteistä on kaksi pienempää ikkunaa vanhempaa mallia. Eteisessä ei ole yhtään koristetta ja portaat ovat karkeiksi piilutut ja huonosti hoidetut. Rikkaasti leikkauksilla varustettu katto herättää erityistä huomiota; tornin kupu joka on keskellä kattoa on omituista mallia ja torni itse on merkillisillä koristeilla kaunistettu.

Eräs tshasounna, joka mitä kupuun ja torniin tulee paljon muistuttaa viimeksi selostettua kyläkappelia, tavattiin Mantsinsaaren Peltoisten kylässä. Katonharjaa kaunistaa tässä leikkauksilla varustettu harjalauta. Kappeliin kuuluu pimeä eteinen ja rukoushuone, joka saa valoa kahdesta ikkunasta. Sisemmäisessä huoneessa peittää seinät joukko pyhimysten kuvia, osa näistä oli hyvin mieltäkiinnittäviä öljymaalauksia, osa taas tavallisia väripainoksia, jotka melkein lähen-telivät irvikuvia. Tämän pyhimysten kuvilla varustetun seinän edessä riippui pienempiä ja suurempia kynttiläkruunuja ja suitsutusastioita. Tämän rukoushuoneen kokonaisvaikutus oli hartautta ja tunnelmaa herättävä.

Sivumennen mainittakoon että tämän rukoushuoneen hoitaja, kun hänelle tarjottiin juomarahoja, vastasi kieltävästi ,,mene, mene" mutta otti kumminkin lahjan vastaan. Sama näytelmä uusiutui muissakin kappeleissa.

Useimpien suurempien tshasounnojen vieressä, jotka ovat rakennetut kylän kirkkomaalle, tavattiin melkolailla koristettuja pyhäin miesten hautoja (emme missään kuulleet puhuttavan haudatuista pyhistä naisista!) Säännöllisesti olivat nämät vanhat haudat metsän peittämiä, niin ettemme saaneet niistä valokuvia otetuiksi. Tolvajärven kylän lähistöllä olevassa kappelissa Korpiselällä huomattiin tällainen hauta, jonka päälle kreikkalainen risti oli pystytetty ja sen päälle katto neljän mahtavan pilarin tukemana. Tämä hautakoriste oli huonosti hoidettu ja oli romahtamaisillaan kumoon. Samanlaisia taipumuksia huomattiin monella muullakin haudalla niitten kappelien vierustoilla, joissa kävimme.


Muutamat karjalaiset kyläkappelit - erittäinkin nuoremmat — olivat erittäin rumat ja aistittomat. Esimerkkeinä mainittakoon Hautavaaran ja Leppäniemen kylissä Suojärven pitäjää. Että monet näistä kappeleista ovat huonossa hoidossa ja unhoon joutumaisillaan, on jo mainittu. Enin ränsistynyt kaikista tarkastamistamme oli Muuannon kylässä Suistamon pitäjää. Kuvasta voi selvästi huomata rakennuksen yksinkertaisen ja tökerön tekotavan; rukouskappelin katolla nähdään vielä risteyksessä pilareita, mutta tornin katto on täydelleen hävinnyt.

Onpa vielä yksihuoneisia kappeleita eri osissa Itä-Karjalaa. Panemme tähän kuvan hyvin tyypillisestä tällaisesta "tshasounnasta", jonka tapasimme eräässä Mantsinsaaren talossa, talollisen F. Stjukin - Sidorowin omistamassa. Tämä pieni kappeli oli rakennettu peltotien viereen ja sen pohja-ala oli ainoastaan 3x4 m. Se oli kokoonkyhätty vaan tolpista ja laudoista ilman kivijalkaa, jonka tähden se arvelluttavasti kallistui toiselle syrjälle. Sisällä oli öljymaalaus kuvaava Kristusta ristinpuussa, sitä paitsi siellä säilytettiin savustusastioita ja koreasti kirjailtuja käsiliinoja eri mallisia. Tässä kuvassamme nähdään kappelin omistaja — Feodor Stjukin - avopäin palvomassa Kristuskuvaa; kappelin sisään mennessään hän aina paljasti päänsä. Tämän tshasounnan rikas ulkopuolinen kattokoristelaite on erittäin kaunis ja hyvin tehty, ja kupu eriskummallisine risteineen näyttää erittäin sirolta.

* * *

Nämät tässä selostetut niin lukuisina Itä-Karjalassa esiintyvät kappelit, joilla lienee tuhansia vastineita rajan itäpuolella, tekevät ehdottomasti elokkaan ja omituisen vaikutuksen ensi kerran näkijään. Vanhemman itäkarjalaisen sivistyksen komeina edustajina ovat nämät oikeauskoiset kappelit sitäpaitsi mieltäkiinnittäviä tutkimuksen esineitä.
Gösta Grotenfelt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti