Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Joutsenkosken mylly




Joutsenkosken kuohuja maaliskuussa 2015
Maaliskuisena sunnuntai-iltana pysähdyin paluumatkallani Helsingistä valtakunnallisesti merkittävässä ja arvokkaassa kulttuuriympäristössä. Tämä kulttuurimaisema sijaitsee Lappeenranta – Vaalimaa-tien varressa. Kyseessä oli Joutsenkosken mylly Hujakkalan kylässä, edesmenneen Ylämaan kunnan eteläosassa.  Nykyisin Hujakkala kuuluu, kuten muukin Ylämaa, Lappeenrannan kaupunkiin. Joutsenkoski on perinteinen myllynpaikka, jonka historia ulottuu aina 1860-luvulle. Silloin Hujakkalan kylän asukkaat rakensivat muistitiedon mukaan Joutsenkoskelle ns. härkin- eli jalkamyllyn. 1800-luvun lopulla myllyn osti virolahtelainen Anton Mäkelä, joka möi myllyn vuonna 1901 Oy Tirva Ab:lle. Tämä jälkeen mylly muutettiin kimröökitehtaaksi. Tehdas tuotti nokijauhoa, jonka seurauksena mylly on edelleen osittain pinttyneen mustan pölyn peitossa. Kimröökiä tehtiin jauhamalla koivuhiiltä miiluissa. Valmis tuote pakattiin tynnyreihin ja vietiin Venäjälle ruudin ja maalien raaka-aineeksi. Kysyntä oli niin suurta, että tuotanto pyöri kolmessa vuorossa ja kimröökitehtaan ympäristöön muodostui pieni teollisuusyhteisö. Nykyiset rakennukset valmistuivat vuonna 1914 edellisten rakennusten tuhouduttua tulipalossa edellisenä vuonna. Kun kimröökin kysynnässä nousukauden aiheuttanut ensimmäinen maailmansota päättyi, jouduttiin tuotanto lakkauttamaan.


Joutsenkosken myllyn rakennukset näyttävät vielä hyväkuntoisilta


Uusi vaihe myllyn elämässä alkoi vuonna 1929. Silloin Eino Väkevä osti tyhjillään seisoneen myllyn ja aloitti mylly- ja sahaustoiminnan. Sahalla valmistettiin tuumanpaksuista koivulankkua, jota vietiin Amerikkaan Singerin tehtaille ompelukoneiden pöytämateriaaliksi. Lisäksi valmistettiin lankateollisuuden käyttöön tarkoitettua aihioita, joista tehtiin lankarullia.

Tehdas työllisti  parhaimmillaan 140 ihmistä. Sotavuodet katkaisivat toiminnan väliaikaisesti. Sotien loputtua työt käynnistyivät uudelleen ja tehdas pyöri aina vuoteen 1956 asti. Tällöin toiminta oli lopetettava kannattamattomana. 



 
Rakennukset on maalattu punamullalla.
Sen jälkeen mylly jatkoi toimintaansa jauhomyllynä. Joutsenkosken mylly on edelleen käytössä ja siinä on myös sähkövoimala. Myllyn punamullatut rakennukset ovat hyvässä kunnossa ja säilyttäneet alkuperäisen asunsa. Joutsenkoski kuuluu Urpalanjoen vesistöön. Urpalanjokialueen kehittämishankkeesta löytyvät sivut täältä. Yhtenä tavoitteena joen kunnostamisessa on muuttaa Urpalanjoki lohijoeksi. Alla lisää myllyltä ottamiani kuvia.

Yksityiskohta mylly- ja voimalarakennuksesta
Kosken kuohuja


Kosken kuohuja

1 kommentti:

  1. Ole sivuston https://www.suomenvesiputoukset.fi/
    jäsen ja sen tarkoituksena on pitää luonnonvaraiset kosket alkuperäisessä luonnontilassa. Koskia, joita on padottu pyritään palauttamaan entiseen tilaansa purkamalla patorakenteet ja lisätä soraa ja kiviä ruopattujen koskien pohjalle kaloja varten piilopaikoiksi.

    Vuonna 1984 tuli voimaan koskiensuojelulaki, mikä suojelee luonnontilaisia koskia lisäpatoamiselta.

    Olen yrittänyt kerätä koskikortteja Eri koskista ja vesistöistä, joista oli tarkoitus pitää näyttely Suomi 100 vuotta tilaisuuden yhteydessä. Padottuja koskia tuntuu olevan liian paljon tai niiden tilasta ei ole tietoa, mistä itseltä kortteja löytyy. Tarkoitus on esittää ne vesistöalueittain ja Joutsenkoskestakin löytyy kuva.

    Tieltä varmasti löytyisi tuoretta tietoa nykyhetken tilanteesta ja kuvia muistakin Urpalanjoen koskisista.

    Petri Rautiainen

    VastaaPoista