Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Sisällissodan viimeinen? taistelu 1.5.1918, Luumäki, Kiurula



Sisällissodan viimeisen taistelun muistomerkki Luumäen Kiurulassa
Maaliskuun alkupuolella ajelin Kuutostietä pitkin Helsinkiä kohti. Matkan varrella, aivan Kuutostien vieressä seisoo muistomerkki, joka on kiinnittänyt huomioni lukemattomia kertoja. Tällä kertaa päätin pysähtyä ja ottaa selvää, mistä tuossa muistomerkissä on kysymys. Muistomerkin ulkonäöstä olin päätellyt sen liittyvän joko ruotsinvallan aikaisiin tapahtumiin tai Suomen sisällissotaan. Jälkimmäinen vaihtoehto osoittautui oikeaksi. Kyseessä on sisällisotamme viimeisen taistelun muistomerkki:


Muistomerkki sijaitsee Kuutostien penkalla. Ihmettelin pienessä mielessäni, miten on mahdollista, että vilkkaasti liikennöity väylä on rakennettu miltei kiinni muistomerkkiin.

Sisällissodan päättänyt taistelu käytiin Luumäellä, ns. Kiurulan suoralla 1.5.1918. Tosin myöhäisempiäkin sodan taisteluiden päättymisajankohtia on tarjolla, tässä yksi esimerkki. Kiurulan yhteenottopaikalle pystytettiin muistomerkki taisteluiden päättymisen 20-vuotisjuhlallisuuksissa tasan 20 vuotta myöhemmin 1.5.1938. Paikalla oli myös Luumäen suurmies eli presidentti Pehr Eivind Svinhufvud. Hän otti vastaan jääkärikapteeni Taavi Tainan (1888 – 1965) johtaman paraatin. Paljastustilaisuudessa juhlapuheen piti luutnantti Parmanen ja hänen jälkeensä Viipurin Suojeluskunnan soittokunta esitti torvisoittoa ja taiteilija Eino Hyyrynen lausui runoja. Muistomerkin suunnitteli paraatin vastaan ottanut luumäkeläissyntyinen jääkärikapteeni Taavi Taina.

Muistomerkin on suunnitellut luumäkeläissyntyinen jääkärikapteeni Taavi Taina
Tapahtumien taustaa
Valkoiset olivat yrittäneet huhtikuun 29. päivänä 1918 hyökätä Lappeenrannasta Luumäen asemalle, mutta hyökkäys epäonnistui. Kun punaiset olivat kuitenkin menettäneet Lappeella Pulsan aseman, se merkitsi rautatieyhteyden katkeamista Viipurin suuntaan. Tämä sai monet punaiset pakomatkalle ja asemanseutu tyhjeni punaisista joukoista. Kaikki eivät kuitenkaan lähteneet ja taistelut jatkuivat Luumäellä.

Tällöin henkilö nimeltä Hilma Puranen päätti toimia. Hän lähti vapunpäivänä 1.5.1918 vaeltamaan tulvaveden varassa olevien Kiurulan korpien kautta kohti valkoisten tykkipatteria. Perille päästyään hän paljasti punaisten tykkiasemien paikat ja valkoisten tykistö ampui onnistuneesti näihin. Vapunpäivän iltaan mennessä punaisten tilanne oli muuttunut kestämättömäksi ja he alkoivat vetäytyä kohti Taavettia jättäen aseistuksensa jälkeensä. Lisää yksityiskohtia voit lukea Willimiehen blogista

Muistomerkin alapuolella kulkee vilkas liikennevirta Kuutostietä pitkin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti