Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

tiistai 30. joulukuuta 2014

Punaisten hautamuistomerkki Lappeenrannan Linnoituksessa (Päivitetty 15.8.2016)


Vuosina 1918 - 1919 teloitettujen ja vankileirillä menehtyneiden punaisten muistokivi Lappeenrannan Linnoituksen pohjoispäässä

Kun kävin tapaninpäivänä kuvaamassa Lappeenrannan Vanhalla hautausmaalla punaisten sankarivainajien, sillä vakaumuksensa puolesta kaatuneina sankareina heitä työväestö kunnioitti, muistokiven, mieleeni tuli heti myös Linnoituksen pohjoispäässä oleva toinen punaisten muistomerkki. Niinpä suunnistin sinne 28.12.2014 erittäin raikkaassa ja upeassa pakkassäässä. Muistomerkki sijaitsee Etelä-Karjalan museon edustalla, sen sataman puoleisella sivulla.

Tässä hieman kokoamaani muistomerkin tarinaa:

Näin sosialidemokraattinen paikallislehti Saimaan Sanomat uutisoi
3.6.1980 Linnoituksen punavankimuistomerkin paljastustilaisuutta

Linnoituksen muistokivi on Lappeenrannan sosialidemokraattisen Kunnallisjärjestön ja SKDL:n Kunnallisjärjestön sekä Lappeenrannan Ammatillisen paikallisjärjestön perustaman muistomerkkitoimikunnan pystyttämä. Se paljastettiin kesäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1980.  Muhkuraisessa punagraniittipaadessa on luotien iskemiä kuvaavia naarmuja. Muistokiveen on kiinnitetty kuvanveistäjä Erkki Kannoston pienoisreliefi. Se on sama kuin hänen aikaisemmin Lahteen, Fellmanin pellolle suunittelemansa. Reliefi esittää leiriltä vapautuvia punavankeja. Reliefin alla lukee teksti

Lappeenrannassa 1918 - 1919 vangittujen ja teloitettujen punaisten muistoksi



Monumentin kustannukset olivat 17 000 markkaa, joista kaupungin antama avustus kattoi 12 000. Lisäksi Lahden Punavankimuistomerkkirahasto avusti pystyttämistä 5000 markalla. Paljastusjuhla alkoi klo 13.00 kulkueella, joka lähti Kauppatorilta ja kulki kaupungin läpi Linnoitukseen. Siellä varsinainen paljastujuhla alkoi kello 14.00. Kulkueesta muodostui merkittävä maakunnallinen työväestön voimannäyttö.
Muistokiven reliefi ja teksti
Muistokivi sijaitsee lähellä paikkaa, jossa suuri osa Linnoituksesta surmansa saaneista vangeista teloitettiin. Lappeenrannan Linnoitukseen perustettiin vankileiri virallisesti 13.5.1918. Tätä ennen olivat valkoiset suorittaneet vihan vimmassa melkoisen määrä  summittaisia teloituksia Yksittäiset kiihkoilijat saivat tehdä mitä halusivat. Raakalaismaisimmin ja mielivaltaisimmin  toimivat ravintoloitsija, sotilaskomendantin apulainen Uno Serenius ja vahtikomppania päällikkö Rafael Ekholm.

Teloitukset painottuvat kahteen jaksoon. Ensimmäinen puhdistusaalto oli 25-4 - 28.4.1918. Paikallisia punaisia haettiin silloin kodeistaan ammuttaviksi. Toukokuun viidentenä tapahtui yöllä koko kaupungin punaisen johdon teloittaminen. Kolmen ensimmäisen sodan jälkeisen viikon aikana surmattiin 437 punaista. Myöhemminen kesän kuluessa määrä kasvoi vielä 130 hengellä.

Lisää kuolemaa niittivät taudit. Uhrien tilastointi aloitettiin vasta 27.5. Siitä lähtien aina syyskuun puoliväliin mennessä menehtyi 588 vankia. Lappeelaisia heistä oli 206 (sotasurmat-sivuston mukaan 213 Lappeeta asunpaikkanaan pitävää menehtyi sisällissodassa, jos taas Lappee otetaan kirjoillaolokunnaksi saadaan luvuksi 426) . Sotasurmat-sivuston mukaan Lappeenrannan vankileirissä menehtyi 692 punavankia.


Uutinen punaisten hautojen kunnosta.
Etelä-Saimaa 5.10.1920
Teloitettujen ruumiit haudattiin yhteishautaan teloituspaikan alapuolelle linnoituksen pohjoisrinteeseen. Tämän lisäksi punaisten ruumiita kuopattiin ympäröiviin metsiin. Lappeenrannasta kuljetettiin punaisia ammuttavaksi lisäksi Merenlahden Pulkanniemeen. Punaisten joukkohautojen hautarauhan kunnioittamisessa oli sisällissodan jälkeen vielä pitkään toivomisen varaa. Haudat olivat eläinten tallattavina. Lisäksi hautoja ei oltu kaivettu tarpeeksi syvälle, joten niistä aiheutui myös riskiä yleiselle terveydelle. Hauta-asia oli Lappeen kunnanvaltuuston käsittelyssä lokakuussa 1920.  Valtuusto siirsi asian terveyslautakunnalle, joka velvoitettiin ryhtymään asiassa tarpeellisiin toimenpiteisiin. Siitä kertoo oheinen Etelä-Saimaa uutinen lokakuulta 1920. Linnoituksen kärjen joukkohauta varustettiin jonkin ajan kuluttua aidalla ja teloitettujen omaiset yrittivät hoitaa sitä parhaansa mukaan. Kuitenkin jo syyskuussa 1918 oli Viipurin läänin maaherra antanut ohjeet siitä, millä ehdoilla sinne ja tänne haudatut punakaartilaiset voitiin siirtää yleiselle hautausmaalle.

Puistattavaa on ollut se viha ja väkivallan käyttö, joka näkyy liian helposti ryöpsähtäneen aatteiden palossa.

2 kommenttia:

  1. Lappeenrannasta ei kuljetettu ketään Pulkkaniemeen, vaan Pulkkaniemessä ammutut tuomittiin Taipalsaaren kirkonkylällä, josta he vietiin Hurma-laivalla ammuttaviksi. Katso esimerkiksi Taipalsaari 1918 -kirja.

    VastaaPoista
  2. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/01/28/koston-kevat-1918
    Tuossa on aiheesta vähän lisää.

    K.p.T.

    VastaaPoista